torstai 17. lokakuuta 2013

Jonathan Wilson - Fanfare

Nykyisin artistit selkeästi satsaavat vinyylipainoksiin, tässäkin Jonathan Wilsonin uusimmassa Fanfare(13) albumissa on hienot avattavat kannet ja ceedee-levy mukana. Kansi on mukaelma Michelangelon Sikstuksen kappelin freskosta, jossa Jumalan ja Aatamin sormenpäät pyrkivät koskettamaan toisiaan. Avattavat kannet ovat saaneet naturalistisen vaikutteensa Hendrixin Electric Ladylandista(68), tietänet mitä tarkoitan? Vinyyli on väriltään taivaansininen, linjassa ylvään kannen kanssa. Kaiken kaikkiaan viimeisen päälle huoliteltu pieni tuote, jossa 20 euron hinta tuntuu varsin kohtuulliselta.

Tämä Wilsonin Jonathan on tällä hetkellä jonkinasteinen kuuma nimi, legendaarista Layrel Canyonin musiikkistudiota hyväksikäyttävä, myös muusikoiden jälkeläinen ja kaikki 70-luvun hyvät musiikilliset vaikutteet itseensä imenyt artisti. Jatketaan vielä Jonathanin cv-listaa, edellinen läpimurtolevy Gentle Spirit(11) noteerattiin laajasti rock-mediasta ja oli tuon vuoden levy-parhaimmistoa. Tämän lisäksi muun muassa Uncut - musiikkilehti valitsi Jonathanin vuoden 2011 artistiksi. On myös huomioitava, että näillä kahdella läpeensä laadukkaalla platalla laulavat stemmoja sellaiset rokin legendat kuin Jackson Browne ja David Crosby. Mies on muutenkin tällainen muusikkojen kaveri, esmes legenda Roy Harper kuuluu hänen ystäväpiiriin, jonka uusin levy Man&Myth (13) on osittain nauhoitettu Wilsonin studiossa.

Kaikki on paperilla melkein liiankin täydellistä, voiko tällaiset vaikutteet ja osaamisen itseensä imenut levy epäonnistua? Musiikkilehti Soundi heitti ensimmäisen kiven(Soundi 10/2013) ja noteerasi Wilsonin aika mitäänsanomattomaksi laulajaksi ja lauluntekijäksi, että miehessä ei ole juurikaan omaa ääntä? Onko näin?

Ensi kuuntelukertaa varjostaa Soundi-lehden lattea kritiikki, kieltämättä musiikki soljuu melkein jälkiä jättämättä ohitseni. Toisella kuuntelukerralla kiinnitän huomiota hienoihin yksityiskohtiin ja musiikillisiin vaikutteihin. Aloitusbiisi Fanfarehan on silkkaa Pink Floydia ja ihan hyvässä merkitykssä. Jo aiemmin kuulemani perinteisemmät rockrallit Moses Pain ja Love to Love kuulostavat koko ajan paremmilta. Keskivaihe levyssä menee taas aikalailla ohitse, mutta toka vika biisi New Mexico täräyttää mukavasti, biisissä on selkeästi sitä jotain. Kolmannella kuuntelukerralla kappale Cecil Taylor nasahtaa tajuntaan, joka kertoo samannimisestä freejazz-pianistista jonka olen aikoinani nähnyt livenä Raahen Rantajatseilla.

Levyssä riittää pureksittavaa, koko 80 minuutin mitassa. Uncutista luin, että Wilson oli hinkannut levyä 9kk:tta studiossa, ainakin hikeä ja sydänverta(?) on luovutettu. Aikoinani tilasin netistä silloin kovasti diggaamani Avett Brothersin vinyylin, vaikka kakku oli korea ja vinyylikokonaisuus kansineen vankkaa laatutyötä, niin loppujen lopuksi myin tuon levyn kirpputorilla kahdeksalla eurolla. Toivon kovasti, että Wilsonin kanssa ei käy samalla tavalla.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No niin. Täältä pesee vastinetta pitkästä aikaa. Please allow me to introduce myself
I'm a man of wealth and taste :)

Minulle täysin tuntematon isäntä tuo Jonathan, joten meninpä sitten klikkailemaan toisen Jonathanin Spotikan auki ja nyt tuo lätty tuossa soi taustalla. itse en ole Soundin arvostelua lukenut en edes halua ettei minulla olisi jo jonkinlaista ennakkokäsitystä tuotteesta. Tietysti kaverin arvostelun lukeminen ajanee melki saman asian.. :)

Tuo Floyd yhteys on selkeä, ehkä liiankin selkeä. Kitarasoundi on taattua Gilmouria ja laulun veto läpi echon myös. Vaikutteita suapi olla, mutta tarvineeko tuota liikaa esillä tuoda. Hauskaa kun Spotify tarjoaa mainoksessaan Gilmourin uutta kuunneltavaksi tälläkin hetkellä. Haistanko pientä Dylaniakin ja jethro Tullia biiseissä?. Biiseissä ei ole mitään vikaa sinänsä ihan leppoisia veisuja näin lauantai-aamun tunnelmaan. Ehkä tuo isännän hauras ääni, joka on liiankin tasainen alkaa pitemmän päälle ärsyttämään. Kiekasis ny perkele välil niin, että tietäisi et nyt ollaan tosissaan. Pitänee vähän makustella tuotetta vielä ennen lopullista tuomiota, jos kirpparille olet moista viemässä tarjoan hh. 4 egee max:)

T-Hound kirjoitti...

Ehkä vähän parannut kuuntelussa. Ääni on kyllä heikoin lenkki, melko persoonaton. Kirppari kutsuu...ehkä ;)