maanantai 23. heinäkuuta 2012

ZZ Top, Saimaa Open Air, 20.7.2012

Saimaa Open Air tapahtuma sijaitsi Imatran rajan kupeessa, rantapaikassa nimeltä Saimaa Gardens, tarkemmin sanottuna paikassa nimeltä Rauha. Paikalle oli melko helppo löytää ja autolle löytyi parkkitilaa, tosin kilometrin päästä portista, mutta ihan inhimillisissä rajoissa mentiin, jos vertaa vaikka Ruisrockiin ja kolmen kilometrin(?) kävelyä alueella, tuli millä tahansa kulkupelillä.

Perjantain ohjelmiston avasi Eppu Normaali, jonka keikkaa en valitettavasti kerennyt katsomaan. Viime vuosina Eput on tullut nähtyä vähän turhankin usein, vaikka livemeininki toimii edelleen, niin ei vaan tahdo enää jaksaa kuunnella samoja hittejä vuodesta toiseen. Uutta materiaalia kehiin tai edes yritystä uuden matskun synnyttämiseen. Toisena aktina esiintyi Viikate, jota kerkesin nokareen verran nauttia. Ei uponnut. En tunne bändin tuotantoa juurikaan, jotenkin haiskahti turhan stailatulle ja itsetietoiselle bändille, joka kekkuloi musiikillisesti jossain CMX:n ja Kotiteollisuuden välissä.

Ennen illan pääesiintyjää lavalle kapusi vielä Ronski Gang. Jo vuonna 1968 perustettu suomalaisbändi esitti varsin rehvakkaan rokkikeikan. Laulaja Harri ”Ronski” Sjöblom oli kyllä varsin pätevä ukkeli mikrofonin varressa, välillä jopa hämmästyttävän kova. Biisimateriaali oli vähän sellaista Hurriganesin ja Rollareiden välimaastossa ammentavaa perusrokkia. Ei mitään ihmeellistä, mutta sai kyllä puntin ihan mukavasti vippasemaan.

ZZ Top aloitti aikalailla tasan yhdeltätoista. Sedät olivat juuri sellaisia partaveijareita kuin saattoi odottaakin, tosin pienellä ikälisällä ryyditettynä, sillä papoista näki että nyt käydään jo 70-kymmenellä, varsinkin kitaristi Billy Gibbons näytti pelottavan laihalta ja huteralta ukkelilta. Vähän kärsineestä habituksesta huolimatta tämä Texasin trio veivasi alusta alkaen kuin itse pentele, tätä työtä ollaan selkeästi tehty jo yli 40 vuotta ja se kyllä välittyi yleisölle. Empäs tiennytkään Billy Gibbonsin olevan noin kova kitaristi, sormet löysivät aina ne oikeat ja makoisimmat sävelet. Basisti Dusty Hill oli Gibbonsia pyylevämpi, soitto oli svengaava ja hienoeleistä ja se tuki Gibbonsin kitarointia mainiosti, selvästi mies paikallaan. Ehkä rumpali Frank Beardilla oli välillä pieniä vaikeuksia saada kunnon tempoa päälle nopeimmissa numeroissa, mutta kaiken kaikkiaan kannut paukkuivat kiitettävästi.

En tunnistanut ekaa biisiä Thunderbird, kun taas kakkobiisi Thank Youn olin kuunnellut Deguello(79) albumilta tänä aamuna. Mikään kauhean kova ZZ Top – fani en ole koskaan ollut, ne pakolliset platat: Tres Hombres(73), Fandango(75) ja Eliminator(83) on tullut jo aikoja sitten hankittua. Viime aikoina olen täydentänyt kokoelmaa em. Deguellolla(79) ja liki täysin unohtuneella Tejas(76) albumilla. Aina olen pitänyt bändin bluesimmista numeroista, nämä Eliminator-hitit tyyliin Gimme All You Lovin’, Legs ja Sharp Dressed Man ovat niin puhkisoitettuja, että näistä biiseistä en voi enää kunnolla tykätä. Sen sijaan keikallakin kuultu, varsin mainion Recycler(90) albumin My Head’s in Mississippi on bändin tuotannon parhaimmistoa. Minun onnekseni juuri tätä maanläheisempää bluesmatskua soitettiin keikalla varsin paljon.

Keikka oli kokonaisuudessaan yllättävän hyvä. Se kesti encoreineen karvan alle puolitoista tuntia, tuona aikana bändi soitti 19 biisiä. Keikan kohokohtia olivat em. My Head’s in Mississippi, yllättävän väkevä Antenna(94) albumin Pincushion, ihka uusi biisi Gotsha Get Paid sekä kaikki muut bluesimmat vedot. Varhaisemmat hitit La Grange ja Tush toimivat myös erinomaisesti. En tiennyt, että Tushin laulaakin basisti Dusty Hill. Ääni oli kirkas ja jopa falsettiin karkaava. Pointsit myös Billy Gibbonsin laulusta, se kuulosti paremmalta ja irtonaisemmalta kuin levyillä.

Kyllä, sedät ottivat jossain kohtaa känsäisiin kätösiin ne kuuluisat karvakitarat. Pojilla oli myös huumorin pilkettä silmäkulmassa, nautittavan soiton lomassa pienet eleet ja lavahassutukset saivat suupielet usein kääntymään ylöspäin. Melkein täyden kympin keikka, ehkä riskinottamisella ja keikan biisilistan vaihtamisella(on ollut koko kiertueen ajan lähestulkoon biisilleen sama) oltaisi puhuttu jo liki täydellisestä keikasta. Hyvä näinkin.



Ei kommentteja: