maanantai 17. joulukuuta 2007

CONTROL



Diggaileeko kukaan oikeasti Joy Divisionin "Closeria"? Ja jos diggaileekin, niin miksi? Nämä olivat ensimmäiset ajatukseni kun astuin ulos leffateatterista.
Ian Curtis, Joy Divisionin laulaja, 23 vuotiaana itsemurha ja postyymina hemmetin synkkä jäähyväislevy.

Mustavalkoinen leffa, synkähkö nuori mies kävelee upouusi David Bowien "Aladdin Sane" kainalossa kotiinsa, ei sanaakaan vanhemmille, Bowie lautaselle, rööki huuleen ja kuvauksellisesti sängylle loikoomaan. Elokuva löytää heti svenginsä, väylän nuoruuteen, yllättävänkin iholle käyvään tunnelmaan. En usko, että pääosan esittäjän valinta olisi sattumaa, luontevaa näyttelyä tukee aito rokkivartalo.

Leffan alkupuoli on erityisen vetoavaa seurattavaa, Joy Divisionin esivaiheita seuraataan kronologisesti, historiatietoja mukaillen, aina Sex Pistols-keikasta Factory-recordsin Tony Wilsonin kohtaamiseen, josta kehkeytyy Joy Divisionin uran verevä alku. Verevä siinä mielessä, että legendan mukaan Tony Wilson allekirjoitti levysopimuksen omalla verellään. Factoryn ja Tony Wilsonin tarinaa on oivasti kuvattu aikaisemmassa Ian Curtisia sivuavassa elokuvassa, 24hour party peoplessa.
Ehkä vaikuttavinta antia leffassa ovat hyvin autenttisen oloiset livevedot, käsittääkseni näyttelijöiden itsensä oikeasti esittäminä!? Joy Divisionin ja nykyisen New Orderin jäsenistä Peter Hook kuvaillaan varsin hankalaksi mieheksi, liekö "Hooky" itse on antanut sille suostumuksensa? Bändin nykytilan tietäen, Hook lienee välirikossa Sumnerin ja Morrisin kanssa, että viittauksissa miehen vaikeasta luonteesta on kenties jotain perää?
Tarinan tuttuus hieman häiritsee katselukokemusta, mielessä pyörii väistämättä että milloin Curtis vetää itsensä naruun ja loppuuko leffa siihen? Kerronta etenee kiinnostavasti kohti kliimaksia , päähenkilön ongelmat vaikuttavat varsin uskottavilta ja jopa perinteisiltä parisuhdeongelmilta - ja mitä itsensäpettämisestä voi pahimmillaan seurata.

tiistai 11. joulukuuta 2007

Shake!


Tuiki tarpeellista turhuutta. Aina ei ole mahdollista turista keski-ikää kolkuttelevien miesten kanssa keskenkasvuisten miesten musiikista tuhdin bitterin ääressä. Kiekua kovaan ääneen mielipiteitä, joita kukaan ei kuuntele.

Mutta hei, tänään tulee kuluneeksi 40 vuotta ja 1 päivä siitä, kun soulin ehkä munakkain ja herkin käkkäräpää siirtyi täältä ikuisuuteen Madison Wisconsinin yllä. Otis Redding ehti saavuttaa pop-ikonin kypsän iän eli 26 vuotta.

http://www.youtube.com/watch?v=LcYwDb_JMNg&feature=related



SINERTÄVÄN HARMAUDEN ÄÄNI

Olen pienessä unessa. Minulla on sinertävän kuulaat silmät ja pallokuvioinen paita, katselen sängyltä komerooni päin.
En osaa liikkua, olen jumittunut paikalleni. Komeroni oven raosta hehkuu outoa valoa, sydämessäni - tai sen korvikkeessa, on outoa tuulen tapaista kuiskintaa, etäistä naurua tai kaunista musiikin kuminaa.

Komeron ovi aukeaa naukaisten, näen siellä jotain minkä tunnen omakseni. Nousen ylös vaikka heikottaa, leukani kalkkaa tarpeettoman suloisesti, häpeän hellyyttä kaipaavia ajatuksiani.

Kompuroin tutisten komeron ovelle, sydänalassani viiltää, näen jalkojeni juuressa kaksi paidastani pudonnutta palloa, ne kupruilevat ja nauravat minulle. Nauran hämillisesti takaisin. Pääni on 15% komeron sisäpuolella, 25%:ssa haistan kirpeän metallin, viillon ja oudon tumahduksen päälaessani.

Kadonnut kokoelmalevyni, vanha vinyyli, ehkä tupla-albumi, 15 hukassa ollutta biisiä. Muistelen sen olevan oudon väristä rokkia, harmaata ja sinertävää. Biisejä joista puuttuu kertosäe, mutta jotka eivät malta lopettaa kasvuaan. Ilmeisesti b-puolia, harvinaisempaa materiaalia.

Ensimmäinen levy ei soi, vasta toisen levyn kolme viimeistä kappaletta löytävät korvani. Vähän yli kuuden minuutin lopetusbiisi, se tuntuu riittävän minulle. Päässäni huimaa, olen taas sängylläni. Herään unestani, tunnen valtavaa ikävää. Vielä löydän tuon levyn.

Haisee rokilta

Ajan kiireys ja kireys, musajunien jyskytys, niiden hierova helpotus

Ainaista uuden alkua, joutumista, eläytymistä

Oma julkaistu musiikillinen näkemys, ehkä tarpeellinen vihje jostain, mistä?

Onko tarpeellista julkaista uutta blogia?

On tarpeellista